Ville

Kirjoitin ihan noin vaihtelun vuoksi tuonne toiseenkin blogiin. Ville ei ole hyvä nimi espanjankielisessä maassa.

Bonuksena kuva:

Se on jäätä, jos joku ihmettelee.

Alkuvalmistelut vol. 2: kielitaito

Lisää alkuvalmisteluja, tällä kertaa vuorossa kielitaito.

Opetellako joku kieli?

Totta saatanassa. Ei ihan hetkeen tule mieleen mitään fiksumpaa, kuin kielen opetteleminen. On kyseessä sitten yksi tai useampi kieli, ei voi mennä mönkään. Kielestä ja sen käytöstä huomaa useimmiten paljon toisen ihmisen ajattelusta, tai ainakin noin yleisesti ottaen. Kielellä voi myös edellisestä seikasta johtuen tehdä isoja asioita.

(Käytin muuten tarkotuksella ihan oikeeta kirosanaa, koska kiroilu on oikeissa tilanteissa hieno asia, ja usein ensimmäinen asia, mitä vieraasta kielestä oppii.

Kannattaa myös lukee yllä ei-suluissa oleva teksti niin, että ajattelee kieltä elimenä, ei jonain puhuttuna. Ihan vaikka sitten huvikseen.)

Nyt kun hienosteleva ja ylevä kehuminen on saatu alta pois, voidaan palata karuun todellisuuteen. Kuten oon jo kerennyt tässä blogin huikean pitkänä elinaikana toteen, oon lukenut espanjaa lukiossa. Se meni - sanotaan nyt vaikka että - värikkäästi. Ainoa numero, jota en kursseista saanut, oli nelonen. Oli siellä kaksi kymppiäkin siis joukossa. Silloin lukioaikoina vähän kaikenlainen kurinalainen tekeminen tuntui kovin vaikealta, mutta kuitenkin sain espanjankin kirjotettua. Ja C:hän se sieltä sitten tuli. (Vaikka opettaja meikäläisen kokeen tahtoi I:nä välttämättä YTL:ään lähettää.)

Lukioaikaset merkinnät FTW. On muuten ollut TÄRKEE juttu

Lukion jälkeen oon käyttänyt espanjaa tasan nolla kertaa puhumiseen. Tai siis kunnolla keskustelemiseen. Aina sitä jotain pientä, kuten sí tai vamos tai muuta tulee heitettyä. Kun nyt kerran on niiiin espanjankielinen. Enemmän espanjaa on sitten tullut luettua, pääosin Villarrealin otteluraporttien ja fb-päivitysten muodossa. Lukeminen siis sujuu jotenkuten, mutta parantamista siinäkin on ja rutkasti. 

Nyt tilanteen olisi tarkoitus muuttua kertaheitolla. Universidad Mayorissa pitäisi lukee espanjaks journalismia sivuaineena. 

Eikä se välttämättä kuulosta niin pahalta. Pohjat on kielen kunnolla oppimiseen, intoo löytyy ja niin edespäin. Ongelma muodostuukin vaan siinä vaiheessa, että chileläisethän ei kuulemma puhu espanjaa, vaan oikeestaan chileä. Chileläisten puhuma espanja on äärimmäisen nopeaa, sanojen loppuja nieleskellään, ja sanat joita käytetään, ovat isolta osalta chileläisten omaa keksintöä. 

Eli lupaavalta vaikuttaa. Uskon kuitenkin vakaasti, että hommat menee hyvin ja ainakin jossain kohtaa saan jotain muutakin suusta, kuin no entiendo no entiendo. Uskon, että tähän aiheeseen tulee päivitystä aika äkkiä, kunhan vaan perille pääsen. Eli pysykää kuulolla. 

Mää lähden Chileen

Meikäläisen eväät matkalle. VY, Stevie Wonder, ja Suomen lemppari-iltapala: Guaranaa ja Manhattaneita.

Mikään, siis mikään, ei ole niin hienoa, kuin blogiin nimen keksiminen.

Onneks oon kuitenkin sen verran näppärä jannu, että ihan tosta noin vaan keksin hyvän nimen. Chiles aisti. (Niille, jotka tykkää Viivistä ja Wagnerista Fingerporia enemmän: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuudes_aisti_(elokuva)) Eikös ookkin näppärä?

Oon siis menossa Chileen vaihto-opiskeleen. Sinne on matkaa apauttiarallaa 13 000 kilometriä. Eli ei juuri mitään. Sinne matkustaa mun valitseman reitin mukaan suunnilleen yhden vuorokauden verran. Lentokoneella. En oo ikinä käyny missään noin kaukana. Ainakaan tietääkseni. 

Tässä vaiheessa, kun matkaan on muutama viikko, on jännitys jo sillain vähän hollilla. Ei paljoo, mutta sen verran, että nukkumaan mennessä alkaa käymään läpi kaikkee matkaan liittyvää. Ja se on loistavaa.

Mun yliopisto täällä on Vaasan yliopisto. Siellä päässä Universidad Mayor. Se on Santiagossa, ja se on sellanen sopivan kokonen, niin kun Vaasassakin. Ei esim. yhtä iso, kun Universidad de Chile, jossa on rapiat nelkytätuhatta opiskelijaa. 

Alkutilanne on se, että meen sinne alkuun reissaan hetkeks aikaa, mutta sitten maaliskuun alussa alkaa tositoimet. Sitten pitäis vääntää journalismia espanjaks. Ei tunnu missään. 

Paitsi, että oon lukenu viimeks espanjaa lukiossa. Ja että Chilessä puhutaan nopeemmin ja epäselvemmin espanjaa, kun oikeestaan missään. Tengo la camisa negra. Asere he ha e he. Ja niin edelleen. Me llamo Ville y tengo 23 años. (Toi väkänen on tossa tärkee, muuten menee härskiks.)

Mutta pääasiassa uskon, että asiat menee hyvin. Viisumi on tuloillaan, rahaa ja kielipäätä on, joskin jälkimmäistä taitaa olla enemmän. 

Kannattaa siis pysytellä taajuuksilla. Tiedossa on laadukkaan tekstin lisäks myös paljon kuvia. (Mulla on järkkäri ni tulee automaattisesti hyviä kuvia.) Alempaa voi lukee vielä vaihtoehtosia nimiä mun blogille. Hasta luego!

1. Uneton Chilessä. (En nyt kyllä vahingossakaan meinannu antaa tätä.)
2. Löydösblogi. (Tiesittekö, että joku on tosissaan suomentanu tumblr-blogin noin?!)
3. Tengo la camisa negra. (Tää oli suosikki, mutta joku perkele oli kerenny jo viemään tän.)
4. Juanes. (Joku oli vieny jo, ja on tää ehkä vähän kyseenalanenkin.)
5. Musta paita (Numero kolmoseen liittyen, mutta mustapaita.blogspot oli jonkun itteensä etsivän fasistin blogi, joten jälleen ei.)

PS. Kommentit ois kivoja. Multa saa myös kysyä matkasta tai sen ulkopuolelta, jos haluaa. Vastaan mielelläni :)