Alkuvalmistelut vol. 2: kielitaito

Lisää alkuvalmisteluja, tällä kertaa vuorossa kielitaito.

Opetellako joku kieli?

Totta saatanassa. Ei ihan hetkeen tule mieleen mitään fiksumpaa, kuin kielen opetteleminen. On kyseessä sitten yksi tai useampi kieli, ei voi mennä mönkään. Kielestä ja sen käytöstä huomaa useimmiten paljon toisen ihmisen ajattelusta, tai ainakin noin yleisesti ottaen. Kielellä voi myös edellisestä seikasta johtuen tehdä isoja asioita.

(Käytin muuten tarkotuksella ihan oikeeta kirosanaa, koska kiroilu on oikeissa tilanteissa hieno asia, ja usein ensimmäinen asia, mitä vieraasta kielestä oppii.

Kannattaa myös lukee yllä ei-suluissa oleva teksti niin, että ajattelee kieltä elimenä, ei jonain puhuttuna. Ihan vaikka sitten huvikseen.)

Nyt kun hienosteleva ja ylevä kehuminen on saatu alta pois, voidaan palata karuun todellisuuteen. Kuten oon jo kerennyt tässä blogin huikean pitkänä elinaikana toteen, oon lukenut espanjaa lukiossa. Se meni - sanotaan nyt vaikka että - värikkäästi. Ainoa numero, jota en kursseista saanut, oli nelonen. Oli siellä kaksi kymppiäkin siis joukossa. Silloin lukioaikoina vähän kaikenlainen kurinalainen tekeminen tuntui kovin vaikealta, mutta kuitenkin sain espanjankin kirjotettua. Ja C:hän se sieltä sitten tuli. (Vaikka opettaja meikäläisen kokeen tahtoi I:nä välttämättä YTL:ään lähettää.)

Lukioaikaset merkinnät FTW. On muuten ollut TÄRKEE juttu

Lukion jälkeen oon käyttänyt espanjaa tasan nolla kertaa puhumiseen. Tai siis kunnolla keskustelemiseen. Aina sitä jotain pientä, kuten sí tai vamos tai muuta tulee heitettyä. Kun nyt kerran on niiiin espanjankielinen. Enemmän espanjaa on sitten tullut luettua, pääosin Villarrealin otteluraporttien ja fb-päivitysten muodossa. Lukeminen siis sujuu jotenkuten, mutta parantamista siinäkin on ja rutkasti. 

Nyt tilanteen olisi tarkoitus muuttua kertaheitolla. Universidad Mayorissa pitäisi lukee espanjaks journalismia sivuaineena. 

Eikä se välttämättä kuulosta niin pahalta. Pohjat on kielen kunnolla oppimiseen, intoo löytyy ja niin edespäin. Ongelma muodostuukin vaan siinä vaiheessa, että chileläisethän ei kuulemma puhu espanjaa, vaan oikeestaan chileä. Chileläisten puhuma espanja on äärimmäisen nopeaa, sanojen loppuja nieleskellään, ja sanat joita käytetään, ovat isolta osalta chileläisten omaa keksintöä. 

Eli lupaavalta vaikuttaa. Uskon kuitenkin vakaasti, että hommat menee hyvin ja ainakin jossain kohtaa saan jotain muutakin suusta, kuin no entiendo no entiendo. Uskon, että tähän aiheeseen tulee päivitystä aika äkkiä, kunhan vaan perille pääsen. Eli pysykää kuulolla.