keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Valparaíso

Valparaíso on kaupunkina boheemi ja tällä hetkellä palanut. Kävimme siellä luokkaretkellä tuossa viikonloppu tai pari sitten. Kaupunki on rakennettu kukkuloille, jotka nousevat merenrannasta melko haipakkaa ja mereltä katsottuna Valparaíso onkin yhtä rinnettä täynnä rakennuksia. Nämä luokkaretket ovat olleet yllättävän toimivaa tavaraa, vaikkakin uskon sen johtuneen etenkin tässä Valparaíson tapauksessa matkaseurasta, ei niinkään itse kohteesta. Valokuvattavaa kaupungissa olisi kyllä riittänyt vaikka muille jakaa.

Kävimme retkellä merimuseossa, taidemuseossa, kukkulalla, paattiajelulla ja rannalla. Harmikseni huomasin, ettei ohjelmaan sisältynyt vierailua Pablo Nerudan kämpillä ja tämä yhdessä kaupungin valokuvauspotentiaalin kanssa herätti ajatuksen Valparaísoon palaamisesta, joka toivottavasti vielä toteutuu. 

PS. Matkasta teki osaltaan mielenkiintoisen se, että matka suoritettiin samoilla silmillä eilisestä.

Ohessa kuvia.

"Hitsit."









Bonuksena kuritusta ja homostelua.



Ja bändikuva.


tiistai 20. toukokuuta 2014

Viña del Mar

Merta, syötävää, juotavaa ja hyvää seuraa. Meri tosin oli jo kylmennyt, mutta se ei menoa haitannut. Se on muuten harvinaisen uskomaton tunne, kun katsot auringon painuvan horisontin taa Tyynen valtameren yltä kylmä olut kädessä. Ja olisi se ihan ilman sitä oluttakin ollut käsittämätöntä. Jos sitä kokonaan kliseiseksi haluaisi ruveta, niin voisi jopa sanoa, että tuli mietittyä mistä sitä on aikanaan parikymmentä vuotta sitten lähtenyt, mitä matkalle on mahtunut, ja missä sitä on tällä hetkellä. Mutta eihän noin saa vielä parikymppisenä tehdä, eihän?















perjantai 9. toukokuuta 2014

Pablo ja sen koti

Lainatakseni nimetöntä ajattelijaa nimeltä Elina: "Kyllä mäkin voittaisin Nobelin, jos asuisin tollasessa talossa." Pablo Nerudan kämppä Isla Negrassa oli käsittämättömän upea paikka.

Pablohan oli kova poika runoilemaan aikoinaan ja voitti se siinä ohessa Nobelinkin. Pablo tykkäsi asioista, ja kun kieli kerran sujui, niin Pablo-poikahan pisti sitten kirjoittaen ja runoili muun muassa tuolista. Taisi se jostain muustakin kirjoittaa.

Pablolla oli tosimiehen tavoin rahaa, asuntoja ja naisia. Tällä hetkellä näistä asunnoista kolme on herralle omistettuja museoita, ja sattuipa eräänä keväisenä/syksyisenä lauantaipäivänä, että vierailimme joukolla hänen Isla Negran kämpällä. Kämppä sijaitsi Tyynen valtameren rannalla, ja meri oli muutenkin vahvasti kämpillä läsnä. Sisällä taloissa ei saanut kuvata, mutta voin spoilata sen verran, että siellä oli mitä eriskummallisempia keräilyesineitä, ja monella niistä oli paljon tekemistä meren kanssa. Siellä oli muun muassa lukuisia laivojen pienoismalleja, laivojen keulafiguureita, suuntaamisvälineistöä, simpukankuoria (ja kun sanon simpukankuoria, niin tarkoitan, että yliluonnollinen määrä mitä erilaisempia simpukankuoria jokaisesta maailmankolkasta, Pablolle kun niitä ihmiset sitten tuppasivat lahjoittamaan) ja mitä lie.

Pablon makuuhuoneesta avautui uskomaton näkymä merelle, ja uskon, että siihen herääminen saattoi edesauttaa ainakin hieman hänen uraansa. Ja ylipäätään, inspiroivampaa kotia saa hakemalla hakea.

Kaiken muun hyvän lisäksi Pablo oli kivenkova kommunisti ja voitti Stalinin rauhanpalkinnonkin vuonna -53. (Päivän turha fakta: suomalaisista tämän "kunnian" ovat pokanneet Felix Iversen, Mirjam Vire-Tuominen ja Urho Kekkonen, kahdesti. Vuodesta -56 lähtien tämä kunnia kulki Leninin rauhanpalkinnon nimellä, eli Mirkku ja Urkki ovat saaneet pystin Leninin nimellä.)

Ja sitten niitä kuvia.










tiistai 6. toukokuuta 2014

Urku auki, turpa kiinni

Täällä on ollut hiljaisempaa. (Monikohan blogikirjoitus maailmassa alkaa valittelulla siitä, että nyt ei ole tullut kyllä kirjoitettua omaan blogiin?) Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei asioita olisi tullut tehtyä tai niitä olisi tapahtunut. Seuraavassa ko. asioita:

- olen saanut kokeista vain hyväksyttyjä arvosanoja (???)
- huoneeni oveen on kirjoitettu, että Suomessa on lohikäärmeitä ja poltettuja kirkkoja
- olen uinut Tyynessä valtameressä
- kämppämme kokoonpano on vaihtunut, yksi muutti pois omasta tahdostaan, toinen leukemian takia, tilalle tuli yksi venezuelalainen ja yksi kolmen passin mies (Espanja-Venezuela-Chile)
- olen koskenut Pablo Nerudan petivaatteisiin

Jätin listan lyhyeksi tarkoituksella, on sitä muutakin tapahtunut täällä. Positiivista on huomata, kielenä espanja toimii yllättävän hyvin. Negatiivista oli sanoa jäähyväiset ystävälle, joka lähti takaisin kotiin syövän takia. Onneksi on vielä vaihtoa jäljellä ja paljon hyviä asioita tiedossa. 

Ja alla muutama satunnainen kuva teemalla "täällä ollaan". Jatkossa sitten lisää, pysykää kuulolla!


Asteikko täällä on siis 1-7. Ja espanjaksi mennään, niin kuin punakynästä näkyy.