Merta, syötävää, juotavaa ja hyvää seuraa. Meri tosin oli jo kylmennyt, mutta se ei menoa haitannut. Se on muuten harvinaisen uskomaton tunne, kun katsot auringon painuvan horisontin taa Tyynen valtameren yltä kylmä olut kädessä. Ja olisi se ihan ilman sitä oluttakin ollut käsittämätöntä. Jos sitä kokonaan kliseiseksi haluaisi ruveta, niin voisi jopa sanoa, että tuli mietittyä mistä sitä on aikanaan parikymmentä vuotta sitten lähtenyt, mitä matkalle on mahtunut, ja missä sitä on tällä hetkellä. Mutta eihän noin saa vielä parikymppisenä tehdä, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti