perjantai 9. toukokuuta 2014

Pablo ja sen koti

Lainatakseni nimetöntä ajattelijaa nimeltä Elina: "Kyllä mäkin voittaisin Nobelin, jos asuisin tollasessa talossa." Pablo Nerudan kämppä Isla Negrassa oli käsittämättömän upea paikka.

Pablohan oli kova poika runoilemaan aikoinaan ja voitti se siinä ohessa Nobelinkin. Pablo tykkäsi asioista, ja kun kieli kerran sujui, niin Pablo-poikahan pisti sitten kirjoittaen ja runoili muun muassa tuolista. Taisi se jostain muustakin kirjoittaa.

Pablolla oli tosimiehen tavoin rahaa, asuntoja ja naisia. Tällä hetkellä näistä asunnoista kolme on herralle omistettuja museoita, ja sattuipa eräänä keväisenä/syksyisenä lauantaipäivänä, että vierailimme joukolla hänen Isla Negran kämpällä. Kämppä sijaitsi Tyynen valtameren rannalla, ja meri oli muutenkin vahvasti kämpillä läsnä. Sisällä taloissa ei saanut kuvata, mutta voin spoilata sen verran, että siellä oli mitä eriskummallisempia keräilyesineitä, ja monella niistä oli paljon tekemistä meren kanssa. Siellä oli muun muassa lukuisia laivojen pienoismalleja, laivojen keulafiguureita, suuntaamisvälineistöä, simpukankuoria (ja kun sanon simpukankuoria, niin tarkoitan, että yliluonnollinen määrä mitä erilaisempia simpukankuoria jokaisesta maailmankolkasta, Pablolle kun niitä ihmiset sitten tuppasivat lahjoittamaan) ja mitä lie.

Pablon makuuhuoneesta avautui uskomaton näkymä merelle, ja uskon, että siihen herääminen saattoi edesauttaa ainakin hieman hänen uraansa. Ja ylipäätään, inspiroivampaa kotia saa hakemalla hakea.

Kaiken muun hyvän lisäksi Pablo oli kivenkova kommunisti ja voitti Stalinin rauhanpalkinnonkin vuonna -53. (Päivän turha fakta: suomalaisista tämän "kunnian" ovat pokanneet Felix Iversen, Mirjam Vire-Tuominen ja Urho Kekkonen, kahdesti. Vuodesta -56 lähtien tämä kunnia kulki Leninin rauhanpalkinnon nimellä, eli Mirkku ja Urkki ovat saaneet pystin Leninin nimellä.)

Ja sitten niitä kuvia.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti