Valparaíso on kaupunkina boheemi ja tällä hetkellä palanut. Kävimme siellä luokkaretkellä tuossa viikonloppu tai pari sitten. Kaupunki on rakennettu kukkuloille, jotka nousevat merenrannasta melko haipakkaa ja mereltä katsottuna Valparaíso onkin yhtä rinnettä täynnä rakennuksia. Nämä luokkaretket ovat olleet yllättävän toimivaa tavaraa, vaikkakin uskon sen johtuneen etenkin tässä Valparaíson tapauksessa matkaseurasta, ei niinkään itse kohteesta. Valokuvattavaa kaupungissa olisi kyllä riittänyt vaikka muille jakaa.
Kävimme retkellä merimuseossa, taidemuseossa, kukkulalla, paattiajelulla ja rannalla. Harmikseni huomasin, ettei ohjelmaan sisältynyt vierailua Pablo Nerudan kämpillä ja tämä yhdessä kaupungin valokuvauspotentiaalin kanssa herätti ajatuksen Valparaísoon palaamisesta, joka toivottavasti vielä toteutuu.
PS. Matkasta teki osaltaan mielenkiintoisen se, että matka suoritettiin samoilla silmillä eilisestä.
Ohessa kuvia.
 |
| "Hitsit." |
Bonuksena kuritusta ja homostelua.
Ja bändikuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti