Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, tutustuin chileläiseen pariskuntaan tuossa viikonloppuna. Molemmat ovat hammaslääketieteen palveluksessa ja fiilistelevät akvaariokaloja. Lauantaina olimme illasta yössä ja vaikka sitä ei tullut paljoa otettua, oli olo vähän hassu sunnuntaiaamusta. Olin lupautunut lähtemään heidän seuraksi kalakaupoille, ja siinä puolenpäivän jälkeen lähdimme metsästämään vähän pecejä.
Erinäisten mutkien ja soittojen jälkeen matkustimme metrolla johonkin, en oikein vieläkään tiedä mihin, ja siellä pienen lounaan (ihan sopivan kokoinen hodari) jälkeen suuntasimme kalakauppaan. Tienda de peces siis. Oletin, että kyseessä on joku Musti ja Mirri -tyyppinen ratkaisu, mutta paahteisen kävelyn jälkeen selvisi, että kyseessä oli jonkun äijän autotalli chileläisessä lähiössä. Tallissa oli joku kymmenkunta akvaariota ja jokaisessa niistä mitä erilaisempia kaloja. Kalojen lisäksi akvaarioissa oli myös kilpikonnia, yksi rausku, kotiloita ja simpukoita. Täällä sitten käytiin kiivasta keskustelua kaloista ja akvaarioista sekä niiden tarvikkeista. Meikäläisellä oli siihen väliin yllättävän vähän sanottavaa, joten keskityin tuijottelemaan kaloja ja miettimään, kumpi on fiksumpi, keskiverto akvaariokala vaiko meikäläinen.
 |
| Mä ja hodari. Joku taitavahan tekis tästä tosi hauskan muokkauksen... |
Lopulta mukaan tarttui yksi musta kotilo ja kaksi pientä, mutta koreaa kalaa. Kotilo oli ilmeisesti kova sana pariskunnan keskuudessa ja miksei olisi ollut, oli sillä kokoakin.
 |
| Akvaariomestan vittumaisin kaveri. Ei kauaa ihmetellyt, kun sille annettiin pari elävää kalaa ruuaksi. Kuulemma kalliskin. |
Mutta noin ylipäätään viikonloppu oli kyllä mukava ja oli loistavaa, että he kutsuivat minut kylään. Nyt on hyvä syy lähteä etelään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti