tiistai 11. helmikuuta 2014

Fiiliksiä ekalta viikolta

Melkein viikko takana ja helevetisti edessä. Ekat päivät meni pääosin nukkuessa ja kävellessä, ekana "yönä" nukuin vajaat 20h. Olin alkuun omassa huoneessa, että pääsin vähän rytmiin mukaan ja sain ajatuksia kasaan, mutta neljänneksi yöksi vaihdoin sitten dormiin, jossa on 8 sänkyä. Alkuun täällä ei ollut kuin kaksi zee germansia meikäläisen lisäksi, mutta tässä eilen (?) tuli brasilialaisinvaasio ja nyt huone on täynnä. En tätä ennen ollut nukkunut dormissa (jos ei armeijaa lasketa), kun Aasiassakin tuli nukuttua aina omassa huoneessa tai bungalowissa. Jos vähän kehtaa tinkiä yksityisyydestään, niin ei ole kyllä mitään valittamista. Lisäplussana tänä aamuna kuulin maailman kamalimman herätysäänen, kun heräsin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan. 08.30 mekaaninen kukko huusi tunneilta tuntuneen ajan, kun herätysäänen "omistaja" oli suihkussa, eikä kukaan muukaan sitten viitsinyt sulkea herätystä.

Kaupunkina Santiago on hyvä. Pate Mustajärven sanoin oon täysin tyytyväinen. Täällä on kuuma päivällä ja illalla täydellistä. Ruokaa on moneen lähtöön ja se on hyvää. (Mikä ei sinänsä yllätä, ruoka nyt ihan noin ylipäätäänkin tuppaa olemaan hyvää.) Ihmiset ovat pääosin avuliaita ja mukavia. Julkinen liikenne toimii hyvin, ainakin metron osalta. Busseja en ole vielä koittanut.

Jos nyt on mennyt aika lähinnä palloiluun ja paikkaan tottumiseen, niin tällä viikolla aika tulee menemään säätämiseen. Pitäisi kämppä ja chileläiset henkkarit hommata, sekä lisäksi hoitaa matkat nyt ainakin Concepcióniin, jonne sain kutsun chileläiseltä pariskunnalta, jonka tapasin täällä hostellilla. Mietinnässä on vielä myös Buenos Aires, Mendoza ja Pääsiäissaari, mutta saattaa olla, että ne jäävät lukukauden ajalle tai sen jälkeen.

Jos ei lasketa ajoittain iskevää Bill Murray/Lost in Translation -fiilistä, niin vallitsevat tuntemukset ovat kyllä mallia Timo Jutila: "Nyt voi vtu naattia"

Ja satunnaisia kuvia (lisää tulee teemojen mukaan):

Philip vanha narkki. Olin onnessani, kun JFK:lla oli tollasia ihan oikeita sanomalehtiä. Tai Post ei nyt kovin mahtava lehti ole, mutta komeen kuvan ne oli kanteen saanut.


Tuossa vieressä on sellainen pienempi mäki (Cerro Santa Lucia), josta oli ihan kivat näkymät, jopa kännykällä.

Kantapaikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti